Eilen siis oli elämämme toinen sunnuntai 11.7.2010. Kone pääsi ihme ja kyllä tosiaan perille Honoluluun, vaikka välillä olin turbulenssin heitellessä konetta sinne tänne ihan varma, että nyt lähtee henkikulta. Lisämaustetta hommaan toi United Airlinesin tarjoama "Channel 9", josta sai kuunnella oman lennon & muiden lentojen sekä lennonjohtojen välistä keskustelua. Yhdessä vaiheessa pahimman turbulenssin aikana käytiin about tällainen keskustelu meidän koneen kapteenin ja edellä lentävän koneen kapteenin välillä:
- UA 880 (meidän lento) calling AJ 939 (joku muu kone): I see you are on the same route a bit ahead of us. How is the weather there? Is it getting any better?
- AJ 939 to UA 880; no, actually it's getting worse. You should probably try it at xxxx feet (tarkoittaen, että kannattaisi kokeilla laskea lentokorkeutta).
- UA880 at AJ 939; fine, we'll do that. Thanks!
(kone tärisee ihan helevetisti ja korvat menee lukkoon kun mennään sellaista vauhtia alas)
- AJ 939 cal... beeeeeeepppppp.....
(yhteys katkesi)
Joo, siinä vaiheessa meinas vähän jännittää. Päivämäärärajan yli tultiin siis "väärään" suuntaan. Tosin kun tämä kuva ilmestyi koneen ruudulle...

...olin jo niin väsynyt, että ensimmäinen ajatukseni oli: "Jaa, onpa tuo kansainvälinen deittilinja mainospaikan keksinyt". Ja kehtaan vielä tunnustaa tämän ajatukseni! :-D
Mutta joo, nyt jo toista päivää onnellisesti toisella puolen maailmaa. Rinkkamme saapui, vastoin pelkoamme, jopa samalla lennolla perille. Ensimmäinen kosketus paikallisiin oli security guy, jolta kysyimme Aviksen autovuokraamon sijaintia. Herra ei vain neuvonut meille tietä, vaan iloisesti hymyillen saatteli lähes perille asti sellaisen vajaan kilometrin matkan. Toivotteli oikein hyvät lomat ja jatkot. Havaijilaiset <3. Samaa ylitsevuotavaa ja aidolta vaikuttavaa ystävällisyyttä olemme kohdanneet ihan joka paikassa täällä.
Kentältä kipinkapin siis auto alle ja sporttibaariin. Ensimmäinen kaavailemamme pubi veti vesiperän, koska siellä vietettiin omistajan lapsen Baby Luauta (eli yksivuotissynttäreitä, menivät MM-finaalin edelle). Omistajasetä olisi halunnut päästää meidät silti suljettuun baariin katsomaan peliä (juuri tällaisia nämä ovat täällä nämä ihmiset!) ja pahoitteli kovasti, että olutta hän ei voisi myydä. Päätimme kuitenkin jatkaa ja omistaja neuvoi meidät toiseen baariin, jossa olikin täysi meno päällä klo 9.30 aamulla. Sisäänpääsy maksoi 10 USD, mutta sillä saikin sitten matsin kahdelta isolta screeniltä sekä lukuisilta pienemmiltä sekä erittäin runsaan amerikkalaishenkisen, superrasvaisen brunssipöydän. Tunnelma oli katossa, lopputuloksesta ei puhuta, ettei keltään tule sanomista! ;-)

Tämän ensimmäisen Oahu-visiittimme (tullaan siis takaisin vielä pariksi päiväksi Mauin, Kauain ja Big Islandin jälkeen) majapaikkamme on Honolulun Hawaii Kai -kaupunginosassa sijaitseva J&B's Bed & Breakfast, jossa äiti ja tytär Jill & Barbara ovat pitäneet meistä erinomaista huolta. Bed & Breakfastiin meidät kyyditti uskollinen (näin uskallan sanoa jo kahden ajopäivän jälkeen) Ford Focuksemme.

Peti & aamiainen Hawaii Kaissa:

Heitimme kamat Jillin ja Barbaran luo ja lähdimme köröttelemään Honolulusta itään. Tarkoituksenamme oli ennen päiväunia ajaa reitti, joka on yksi Oahun kauneimmista. Tie muistutti kovasti Pacific Coast Highwayta ja hienohan se oli, mutta koska minä ajoin ja Tonilla ei tullut mieleen ottaa kuvia, jäivät kuvat ottamatta. Ollaan varmaan huomenna ajamassa sama reitti uudelleen, silloin saa Toni olla ratissa.
Muutamia aika kivoja maisemia kuitenkin matkalla bongattiin, tässä joitain tunnelmia:








Kolmen tunnin päikkärit väliin ja uudelleen liikkeelle. Ihmeen hyvin on muuten aikaeroista selvitty! Suuntana Honolulun keskusta ja esimakua seuraavasta päivästä. Kävimme bongaamassa LOSTin Sydney Airportin AKA Hawaii Convention Center:



Sekä pankin, jonka Kate ryöstää jaksossa... öö... no, jossain jaksossa (on ne paperit jossain tuolla, mutta ei jaksa tarkistaa). Näytettiin ehkä lievän epäilyttäviltä hipsiessämme yömyöhään napsimassa kuvia sisälle pankin ikkunasta:


Illan päätteksi hurautimme vielä Mr. Cluck's Chicken Shackin ohi. Hurleyhan oli ketjussa duunissa ja myöhemmin omistaja. Tämän epäonnisen lafkan päälle tosin taisi pudota meteoriitti. Ovat näemma sittemmin korjanneet sen ja tilalla on Popeye's Chicken & Biscuits:

;-)
Carl's jr:n kautta kotio. Oli ne edelleen isoja:

Toni on tuossa vieressä kirjoittanut koko ajan tarinaa tästä päivästä, mutta koska kuvia tuli otettua sen miljoona, niin niiden loppuun sortteeraaminen mennee huomiselle. Sori, taisin lupailla liikoja. Mutta erityisesti niille teistä, jotka ikinä on katsoneet/fanittaneet LOSTia: hyvää kannattaa odottaa, lupaan.
Katsotaan, tuleeko tänä yönä vettä samalla lailla saavista kuin viime yönä. Mahalo kun luitte!
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti