Harajukupätkä!

Sunnuntaiaamuna nukutti mukavasti yhdeksään, vaikka nukkumatti tuli edellisenä iltana jo joskus yhdentoista hujakoilla. Kirjoitan tätä lentokoneessa matkalla Honoluluun. Lento on about 7,5 tuntia ja sen aikana pitäisi saada nukuttua, sillä saavumme Honoluluun klo 7:50 - sunnuntaiaamuna.Päivämäärärajan yli mennään siis niin, että sunnuntai tulee elettyä tuplana. Pieni Päiväni murmelina -efekti saattaa tulla. :-) Edellyttäen, että pääsemme Honoluluun asti, oli tuossa nimittäin elämäni hirvein puolitoistatuntinen juuri. Turbulenssi oli niin pahaa, että tarjoilu keskeytettiin varmaan tunniksi. Nyt emot vasta ruoanjaossa. Se niistä unista, veikkaan. Meillä on muuten yksi stuerttikin, joka näyttää IHAN Dr. Changilta, LOSTin Namaste-mieheltä siis! Sattuipa sopivasti, aikahyppelyä, kovaa turbulenssia ja Namaste-mies. Iik!

Mutta vielä sunnuntaihin. Tai siis sunnuntai 11.7. osa I:

Aamulla annoimme huoneen pois klo 10.00 ja pyysimme ryokanin isäntäsetää pitämään kamoistamme huolta noin kello kolmeen, jolloin pitäisi suunnata kentälle. Metroon ja suuntana Harajuku ja sunnuntain cosplay-kokoontumisajot.

Matkalla kohtasimme tämän söpön puutarha"tontun". Haluaisitko sinä, että tämä kaveri ilahduttaisi pihallasi päivittäin? Hirveän ilmeen & muun ulkonäön lisäksi kaveri heilui edestakaisin silleen ihan sairaan näköisesti. Yök, kamala otus!



Köröttelimme Harajukuun metrolla melkein tunnin (kaupunki ON siis iso) ja pieni aamiaisnälkä alkoi kurnia. Koska kello alkoi olla jo lounasaika, mietimme, että ehkä lunssi tähän väliin ja sitten ei tarvitsisi enempiä syödä ennen kentälle lähtöä. Harajukun aseman lähellä bongasimme tällaisen mestan:



Mistä lie oli kahvilanpitäjä tässä Marimekkoa rakastavassa maassa nimen keksinyt? Pitääpä tsekata jossain vaiheessa.

Lounas Ratiassa oli buffet ja listassa ei lukenut mitään muuta meidän ymmärtämäämme kuin hinnat:



Päättelimme sujuvasti, että 1500/18oo (15/18 e) tarkoittaisi varmaan jotain tyyliin lounas/päivällinen tai arkisin/viikonloppuisin. Hinta meiltä kahdelta oli kuitenkin yhteensä 3300 jeniä, eli 1650 per nenä. Siinä ruoan ääressä hieman keskenämme ihmettelimme, että mikäs se tämmöinen turistihinta on, kunnes vilkaisin tarkemmin kuittia ja huomasin, että jaa, 1500 naisilta ja 1800 miehiltä. Kalliiks tulee noi äijät! Ei taitaisi Suomessa olla ihan luvallista...

Ruoka olikin sitten yhtä "Eat healthy!" (?) -iskulauseella mainostettua hiilihydraattipommia. Tähänastisen reissun lähimpänä hutilaukausta ollut kokemus, mutta tulipa syötyä maha täyteen:



Café Ratian vessassa oli tähänastisen reissun molipuolisimmat wc-toiminnot. En tohtinut testata kaikkia:



Ravintelin ulkopuolella törmäsimme suloistakin suloisempaan koiraretkueeseen, joten pakkohan sitä oli kysyä, saisiko ottaa kuvan. Neljästä chihuahuasta kaksi oli niin hemmoteltuja, ettei niiden tarvinnut itse edes kävellä:



Pari muuta joutui vaivaamaan söpöjä pieniä jalkojaan, mutta oli kyllä smaragdikaulapannat ym. kohdillaan!

Harajukun kaunis rautatieasema:



Täällä muuten bongattiin koko Tokion reissun ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) graffiti:



Kamala sentään!

Harajukun pääostoskatu, erittäin nuorisomuotipainotteinen Takeshita-dori. Olin melko pettynyt tämän kadunpätkän tarjontaan (kertooko tämä kenties siitä, että nuorisomuoti ei ole (tai ei pitäisi olla) enää minua varten?!?)). Matkaoppaissa hehkuttelivat, että täältä löydät kaikki kitcheimmät ja erikoisimmat ilmiöt mitä kuvitella saattaa. Ei ollut juuri sen kummempi kuin joku Camden Townin ostostarjonta. Höh! Ostin sormuksen. Itselleni (sori Martina ja Anna, ei vieläkään! :-D).



Haha, Tamagotchi Doughnuts:



Katunäkymiä Takeshita-dorilta:











"Hero"? Oisko nämä voittaneet paikallisen Idolsin tms? Ainakin bändin nimi kuulostaa just siltä:



Tällainen olisi ollut tarjolla yhdessä burgerimestassa. Harmi, että just syötiin... :-D:



Ostoskadun jälkeen suuntana oli Jingu Bridge ja Youyogi-puiston sisäänkäynti, josta toivoimme löytävämme Harajukun kuuluisat cosplay-pukeutujat ja Tokiopassin mainostamat Sunnuntaielvikset.

Youyogi-puiston torii:



Samalla suunnalla oli Youyogi National Stadium, jossa oli meneillään jotain häppeninkiä. Yritimme kysellä muutamalta paikalliselta, miksi porukkaa oli kerääntynyt sinne näin paljon, mutta meille vain kohauteltiin harteita "Do you speak English?" -kysymyksen esitettyämme. Paikalla oli TODELLA paljon porukkaa (kuva otettu kaukaa, koska lähempänä Stadiumin pihalla ei saanut kuvata), joten olisi ollut mielenkiintoista tietää. Myöhemmin joku kertoi meille, että areenalla oli joku "Indonesian Fair" tms., mutta ei se mielestämme selittänyt sitä, miksi paikalla oli noin 37464738 12-20 -vuotiasta. Oli aikomus muuten tämäKIN asia tsekata netistä, unohtu. En jaksa.



Tällä sillalla PITI siis olla pilvin pimein erikoisesti pukeutunutta japanilaisnuorisoa. Ehkä kaikki olivat siellä National Stadiumilla sitten...:



Paitsi tämä yksi kaunotar! Huomaa kuvia ottavan vanhemman herrasmiehen (kyllä, hän siis oli vanhempi herrasmies) hieno paita!



Kawaii!



Ja pari muuta:



Ehkä sitten olimme liian aikaisin liikenteessä, kun nuokin tytöt nähtiin vasta poislähtiessämme. Mutta ei auttanut, lento odotti.

Kotiin siis. Metroasemalla bongasimme tämän mielenkiintoisen tiedon:



Toni ehdotti, että ehkä siellä vaunussa naiset saa rauhassa puunata ja laittaa ripsiväriä? Kaunis ajatus, luulen, että tämän takana oli kuitenkin jotain muuta. Miehet, ei pääsyä tähän vaunuun 7.19 jälkeen!

Haimme kamat hotellista. Sympaattinen ryokanin isäntä ei edelleenkään osannut yhtään sen enempää englantia kuin aiemminkaan, mutta nauraa hekotti kovasti, kun näytimme, että eväspussista löytyi sushia. Toinen ukkoa naurattanut asia oli aiemmin vierailumme aikana se, kun olemme molemmat niin pitkiä. :-D

Viimeinen nukkuva japanilainen (siinä muuten olisi hieno titteli elokuvalle!) Kelsei-junassa Naritaan. Havaiji kutsuu!



Pitääpä vielä seuraavassa majapaikassa koittaa kirjoittaa jotain ajatuksia yleisesti Japanista/Tokiosta; mikä ihmetytti, mikä oli silmiinpistävää yms. Nyt kuitenkin väsy, ehtii ehkä ottaa muutaman tunnin tirsat ennen laskeutumista. Sayonara!

Ps. Honolulussa klo 23 paikallista aikaa su-iltana: taitaa jäädä tuo yhteenveto tältä illalta tekemättä. Laskeuduttiin hirveen rytyytyksen ja 0 h nukkumisen jälkeen Oahun saarelle aamukasilta. Fudiksen mm-finaalia, saaren itäosan kierros, kolmen tunnin päikkärit, Honolulun keskustan Lost-locations ja Carl's Junior. Siinä kerrakseen, nyt valvottu 33 tuntia 3 tunnin nukkumisella. Tästä päivästä kuvia ym. lisää huomenna. Sen voin sanoa, että näin tänään mahtavimman paratiisirannan ikinä!

- Laura