For our English speaking readers: from now on the Sixislands blog will unfortunately be in Finnish, as a wish of the representatives of our VIP target audience. However, we hope you will stick with us using the greatest tool there is, the Google Translate! Also personal consultation will be available once we reach Finland again (in three weeks).
Siis: saavuimme nousevan auringon maahan nousevan auringon myötä tänään torstaina aamulla klo 8:55 sinivalkoisin siivin. Kymmenen tunnin lento oli sinänsä oikein leppoisa: meille varattujen kahden keskipaikan sijaan saimme vallattua tyhjäksi jääneet exit-paikat ja aika meni kuin siivillä jalkoja ojennellessa. Toni katsoi Shutter Island -leffan, minä fiilistelin enolta lainatun Frommer's Hawaii -oppaan parissa. Dinneriksi oli valikoimassa ricotta-pinaattipastaa ja yrttibroileria. Testattiin molemmat, persu... siis perUStavaraa. Tilavasta paikasta huolimatta en nukkunut lennolla silmäystäkään. Toni sentään sai napattua parin tunnin tirsat.
Kuten jotkut saattoivat Facebookin statuskirouksista jo huomatakin, rinkkamme ei ollut seurannut mukana ja on siis edelleen, klo 00:27 perjantain puolella jossain teillä tietymättömillä. Arrivals-halliin saapuessamme meitä vastaan juoksi pieni japanilaisnainen, joka kovasti anteeksipyydellen ilmoitti, että tavaramme ovat Helsingissä. Tiesivät sen siis jo siinä vaiheessa, eli ei niiden ihan top tykkänään kadoksissa PITÄISI olla. Sormet ristissä toivomme, että Finskin aamulento lennättää rinkkamme tänne. Sikäli mikäli näin ei käy, olemme ns. in deep shit. Sillä 70 eurolla, jotka Finski sallii meidän tarpeellisiin tavaroihin tuhlata, ei paljon ostella. Tänään hamstarttiin jo sitä sun tätä Body Shopista. Toisaalta, tulisipa testattua, kuinka vähällä sitä pärjää! :-) Ei hemmetti, tule rinkka tule.
Vaikka rinkka löytäisikin Tokioon, niin saa nähdä, löytääkö se pieneen Kikua Ryokaniimme Asakusaan (http://homepage2.nifty.com/kikuya1/). Meillä nimittäin majapaikan löytäminen oli parin mutkan ja pienoisen hien takana. Täällä ei harrasteta kadunnimiä ja kortteleiden laskemisessakin pitäisi tietää, minkäkokoiset kadut lasketaan kortteleiden rajoiksi yms. Talojen numerot ovat kuulemma rakennusvuosien mukaan - helppoa! Ehkä puolentoista tunnin junalla köröttelyn ja +31 C superkosteassa ilmanalassa kävelyn jälkeen löysimme perille. Kello oli ehkä vähän jälkeen puolenpäivän ja mietimme, josko huoneemme olisi jo vapaa (päikkärit siinsivät ainakin allekirjoittaneella mielessä kovasti!). No, ei tainnut olla se, minkä olimme alunperin varanneet, mutta vähän pienempi, omalla kylppärillä varustettu japanilaistyylinen huone ylimmässä kerroksessa oli. Englantia täysin taitamaton omistajasetä sai jotenkin viestittyä, että saamme tämän pienemmän huoneen vähän halvemmallakin, ja koska huone näytti kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein kivalta, niin tyytyväisiä oltiin. Vähät tavarat huoneeseen ja parin tunnin päiväunet - joilta oli muuten TUSKAA herätä, mutta oli pakko, jos jotenkin saisi kiinni vuorokausirytmistä.
Hmm.. jatkaisikohan Toni tästä? Kirjoittelen tätä Tonin koneella, jossa on käyttöjärjestelmänä Ubuntu ja netti toimii. Minun Windowsillani sen sijaan kuulemma ei (joo joo, laitetaan mullekin Ubuntu kun päästään kotio :-)), joten mä rupean katsomaan päivän kuvasaalista ja Toni saa tarinoida loput. - Laura
Jes, eli päikkäreitten jälkeen päätettiin lähteä liikenteeseen. Tokiossa vietetään kuitenkin vaan muutama hassu päivä, joten ei passaa tuhlata liikaa arvokkaita sekunteja turhaan makoiluun.
Ensimmäisenä suunnaksi otettiin Odaiba, Tokion keskustan kaakkoispuolella sijaitseva kaupunginosa, joka on tunnettu mm. parista isosta ostoskeskuksesta, teknologia-/keksintö-/mikäliemuseosta Miraikanista, sekä Fuji Television -firman pääpytingistä, joka kieltämättä on yksi absurdeimmista näkemistäni rakennuksista ikinä. Myös saapuminen Odaibaan oli erikoistapaus: junamatka miltei kilometrin mittaisen Rainbow Bridge -sillan yli pilvenpiirtäjien jatkuessa joka puolella melkeinpä horisonttiin asti oli elämys. Saatiin junassa vieläpä etupenkin paikat, eli päästiin seuraamaan matkan etenemistä kuskin näkökulmasta, jos siis junassa sellainen olisi ollut. Tämä juna kun oli täysin robottiaivon ohjastettavana.
Odaiban parin tunnin kävelylenkin jälkeen hypättiin metrolla Shibuyaan. Shibuya on nuorison suosima tapaamis- ja hengailupaikka, ja myös jonkinlainen "fashion center". Meidän muotishoppailut jäivät tällä kertaa valittettavan vähäisiksi; käytiin H&M:llä etsimässä alushousuja siltä varalta, että rinkka ei huomenna saavukaan. Todettuamme, että kyseiset pöksyt maksavat jopa meneillään olevan alennusmyynnin aikana lähes tuplasti Suomen hintoihin nähden, jätin vielä toistaiseksi bokserit hyllyyn. Jos rinkka ei huomenna saavu, niin pitää sit lähteä kalsarikaupoille uudemman kerran, Finnairhan ne kuitenkin maksaa. Laura tosin löysi itselleen 3-packin alushousuja ja sanoi, että hätätilanteessa voin sitten käyttää niitä. Laitetaan harkintaan ;)
Shibuyassa, ennen hotellille paluuta, käytiin vielä syömässä jossain sattumanvaraisesti valitussa, mutta hyväksi osoittautuneessa, autenttisessa japanilaisravintolassa, jossa jokaisen pöydän keskellä on oma paistolevy, jolla sapuskat sitten omatoimisesti käristetään. Taidettiin olla ainoat länsimaalaiset talossa, joten mikään laaduton turistirysä ei tosiaankaan ollut kyseessä. Ravintolan nettisivutkin ovat melko eksoottisen osoitteen takana: http://r.gnavi.co.jp/g281000
Tähän loppuun vielä satunnaista tajunnanvirtaa ja erinäisiä ajatuksia...
- Paikalliset tykkäävät kovasti nukkua metrossa. Karkeasti joka toinen, ellei useampikin, pilkkii penkillä täydessä unessa vuorokaudenajasta riippumatta.
- Täällä on ihan helevetin kuuma. Ja kosteaa. 5 sekuntia auringossa yhdistettynä pariin hassuun askeleeseen tai muuhun minimaaliseen liikuntaan, ja hikikarpalot otsalla on taattu.
Tonin teknologiatuokio:
Kaikilla täällä on ihan helvetin rumat puhelimet! Semmoset isot läppämalliset jöötit. Niissä kuitenkin vilkkuu hienoja valoja, joilla ei tunnu olevan mitään virkaa, joten ymmärrän luurien kovan suosion. Läppärumilukset vievät reippaasti voiton esim. iPhonesta tai muista kosketusnäytöllisistä puhelimista. Päivän aikana olen nähnyt alle viisi kosketusluuria ja valehtelematta varmasti monta sataa läppäjöötiä.
Nyt nukkumaan, öitä.
-Toni
TÄHÄN VÄLIIN PIENI AVAUTUMINEN: PERKLS*/##/==**TTU tätä Bloggerin kuvienlaittoa!! Alla olevat kuvat ja kuvatekstit siis näkyvät editointitilassa täydellisesti synkassa, mutta itse blogissa ovat aivan persiillään. Sori, nyt ei jakseta korjata (eikä osata!) Arvaa mikä teksti kuuluu mihinkin kuvaan?
Exit-paikalla oli mukavasti tilaa, mutta vilttejä sai olla kyllä extroja. Tässä ehkä hieman liioitellusti:
Heti lentokentältä löytyi ensimmäinen automaattivessa. Pitihän se testata. Ja kuvata.
Pari torkkuvaa paikallista metrossa, eikun tää tais olla lentokenttäjuna.
Vähemmän iloinen yllätys perillä - ei matkatavaroita...
Erityisen ylpeitä ollaan siitä, että osattiin heti ostaa metrolippuja tästä!
Kikuya Ryokan
Ja Yukatat.
Sen verran otti päähän se rinkan puuttuminen, että melkein ois pallokala maistunut.
Ei ollut ikkunan akvaariossa kuitenkaan pallokalaa, vaan tämmödiä kavereita.
Matkalla Odaibaan kuskittomalla junalla.
Jahas, kumpaas suuntaan sitten menis?
Hetkinen... Tokio?
Merenkulkumuseo, ei siis laiva.
Toimistoaika oli juuri päättynyt.
Pellolla Odaibassa.
Fuji Television
Kauppakeskus Venus Fortissa oli Möykkäelin muistonäyttely.
Ihan kun ois nähty tämä joskus aiemmin Las Vegasissa? Venus Fort -kauppakeskus edelleen.
Maailman suurimmaksi maailmanpyöräksi mainostettu vekotin Odaibassa. Toni ois menny, minä en uskaltanu. Jätettiin väliin.
Junalla takasin.
Shibuya ja Japanin kuuluisin (ainakin siis varmaan eniten kuvattu) risteys.
SEGA Game Center tai joku sellainen Shibuyassa. Peliautomaateista olisi voinut voittaa mm. suklaakeksejä, KitKateja ja mitä ihmeellisimpiä karvaturreja. Paikan pääasia oli kuitenkin Pachinko-peli, jota paikalliset pelasi ihan hulluna. Pitää kaivaa se kuva vielä jostain.
Shibuyassa metsästämässä ravintelia.
Pitkähkön harhailun jälkeen osui kerrankin random-valinta kohdalleen ja vedettiin erittäin maistuvat teppanyakit paikassa, jossa oltiin ainoat länkkärit.
Valmis kokkaus.
Ravinteli
Pachinko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti