Kolmas pvä Tokiossa

Aikainen herätys alle neljän tunnin yöunien jälkeen. Suuntana Tsukijin merenelävätukkutori, jossa kuulemma meno olisi kuumillaan hyvin aikaisin aamusta. Oma menomme taas oli hiukan raukeampi:



Metroasemalla oli pakko kuvata tämä ohjeistus siitä, kuinka repun kanssa tulisi liikkua kohteliaasti ja toisia tuuppimatta. Itselleni lähinnä tulee tuosta otsikosta "Please do it again." mieleen jotain tyyliin "Yritäpä vielä kerran tuuppia, s**¤#na!":



Kuuden jälkeen aamulla ei kovin montaa avonaista silmäparia metrossa näkynyt:



Tsukiji fish marketin tarjontaa. Paikka oli valtava ja tunnelma täysin kaoottinen. Täältä siis suurin osa Tokion ravintoloitsijoista hakee aamuisin päivän raaka-aineet. Kalaa menee kaupaksi noin 2200 tonnia päivässä:





Huolimatta kaaoksesta ja ihmispaljoudesta, ensimmäinen kieli, jota kuulimme japanin lisäksi oli - tottakai - suomi (reppuselkäinen jannu ja sen kaveri):



Lauralle: "Moi! Olin merikrotti."





Tonnikalaa. Paljon.



Tonnikalat olivat jäässä, jotta saadaan palasiksi. Aamuisen tonnikalahuutokaupan missasimme, sekin olisi kuulemma ollut elämys.













Kaikki merenelävät olivat hyvinkin (ihme kyllä!) kuolleen oloisia, mutta yksi epäonninen kaveri tässä rapulootassa veteli vielä viimeisiä hengenvetojaan:





Tässä kuvassa tiivistynee marketin meininki:







Tämän sedän ilme näytti siltä, että seuraavaksi me pääsemme paloiteltaviksi. Vaikka yritettiin olla huomaavaisia ja kohteliaita ja kaikkee...





Trukkiliikennettä ohjaamaan tarvittiin liikennepoliisi:



Ja varmasti tuoretta sushia olisi ollut marketin laidalla tarjolla:



Kalanhajun yliannostuksen seurauksena päädyimme kuitenkin jokseenkin länsimaalaisen näköiselle aamiaiselle Jonathan's Restaurantiin:



Kuvut täynnä lähdettiin jatkamaan matkaa. Lähettyvillä oli Hama-rikyu Onshi-Teien -puisto, jota oli LP:ssä kehaistu yhdeksi Tokion rauhaisimmista paikoista. Aikoinaan puiston mailla keisarin perhe metsästeli ankkoja. Nyt ei näkynyt ankkoja, mutta hienosti hoidettuja pusikoita ja nurmikenttiä kyllä. Puiston vierellä menevässä Tsukiji-gawa joenuomassa killui tämä botski:







Edellispäivän sateet olivat taaksenjääneitä ja kuuman ja sateisen ilman sijaan saimme nauttia kuumasta ja auringonpaahteisesta ilmasta:



Pieneen temppeliin johtava torii (portti):



Puusilmä, kirjaimellisesti:



Puistosta tuli mieleen New Yorkin Central Park. Kaunista luontoa ja taustalla Tokion pilvenpiirtäjiä:









Kaalimato.com:



Tea-house keskellä lampea:



Tämä oli se lampi, jossa oli metsästelty ankkoja:



Japanilaiset katit eivät ole kovin helposti lähestyttäviä. Tämä antoi sentään ottaa kuvan:



Ööööö, 300,000 rape flowers?:



Päätimme jättää metrolla köröttelyn tältä erää ja hyppäsimme Asakusaan vievään vesibussiin. Vesibussin reitti kulki pitkin Sumida-jokea ja alitti matkalla kaikenkaikkiaan 13 siltaa:







Kolmatta päivää samat vaatteet päällä... :-D Rinkkamme oli kyllä jo saapunut, mutta aamuisen kalamarketvierailun vuoksi päätettiin (Lonely Planetin varoituksen perusteella), että ne samat hikiset menee. Haisevatpa sitten sekä hielle että kalalle...



















Ei aavistustakaan, mikä tämä jättikokoinen kultainen siittiö oli. No, jättikokoinen kultainen siittiö? :-D



Asakusassa jälleen. Hieno jokiristeilijämme:



Setä ottaa rennosti. Täällä sentään tarkenee tällä hetkellä nukkua ulkonakin. Talvella voi olla pahvilaatikkosängyssä vähän ikävää:



Joku Sensoji-temppelin porteista matkalla takaisin ryokaniin:



Hirvee rysis oli kotikulmilla lauantain kunniaksi. Se mikälie Ground Cherry -festivaali jatkui:



Ei ole vielä tullut törmättyä geishoihin. Lauantaina näkyi kuitenkin tosi paljon kimonopukuisia naisia ja monella miehelläkin oli perinneasu (jonka nimeä en tiedä, semmoinen miesten kimono) päällä:



Olimme pitkään metsästäneet jotain Tokio Passi -kirjassa luetelluista izakaya-ketjuista. Izakayat ovat japanilaisia ns. bistroja/vähän epämuodollisempia ravinteleita, joista saa halvalla pieniä annoksia paikallista ruokaa. Ketjujen nimethän tietenkin ovat vain japanilaisin kirjoitusmerkein, mutta - krhm - allekirjoittanut kielinerohan bongasi yhden näistä merkkijonoista Asakusan metroaseman kupeessa. Parin tunnin päiväunien jälkeen suuntasimme siis Tsubohachi (näin se merkkijono kirjoitetaan kuulemma meikäläisin kirjaimin) -nimiseen paikkaan syömään. Ruokalista oli PERIAATTEESSA englanniksikin, mutta käännökset nyt olivat vähän mitä olivat ja esim. yhdessä kasvisruoassa piti olla pinaattia ja valkosipulia, mutta siinä oli siis myös possua.

Sashimia ja Asahi-olutta (yök, raaka, lötkö katkarapu muuten ei ole edelleenkään mun juttu, jäi toinen syömättä):



Sashimia ja vähän muuta. Jotain perunapalloja, beef croquets, sushia, yllämainittu pinaatti-valkosipuli-possupaistos, misokeittoa sekä kuvasta vielä puuttuvat teriyaki-kanavartaat. Hyvää oli!



Eikä taas muita "meikäläisiä" näkynyt:



Izakayasta jatkoimme Roppongille (Roppongiin?) katsastamaan Tokion iltaelämää. Tällä sightseeing-tahdilla ei kyllä ole mitään toivoa jaksaa yötä myöten kukkua, mutta pitihän tämä "Tokion yöelämän keskus" nähdä. Yleensä metroissa on edes linjan nimi ymmärrettävin kirjaimin, Asakusassa ei ollut. Tajuttiin silti, että tästä mennään:



Tosiaan melkoisen kaupunkikiertelytahdin uuvuttama Toni (okei, kuva on lavastettu, mutta piti imitoida vähän paikallista tapaa matkustaa):



Roppongin hämis:



Roppongin metroaseman lähellä bongasimme tämän eläinkaupan. Ei oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella. Koirista ja kissoista pidettiin eittämättä varmasti hyvää huolta, mutta kaikki eivät olleet edes luovutusikäisiä (suurin osa toukokuussa syntyneitä, eli 7-8 vkoa) ja olivat yksin näissä "akvaarioissaan". Siitä vaan heräteostoksena koira mukaan, jos raha polttelee taskussa? Toisaalta, yleensähän pentuja myydään kadulta samaan tyyliin, että ehkä tämä sitten oli astetta parempi kuitenkin:





Roppongi Crossing:



Toni halusi ehdottomasti kokeilla Pachinkoa. Harmi vaan, ettei meillä ollut mitään aavistusta, miten tätä pelataan. Sinne meni 100 jeniä, napsauteltiin kuulia kentälle ja sitten ne putosivat sellaiseen aukkoon. :-D

Samassa pelihallissa olisi ollut jos jonkinmoista mahdollisuutta muokata kuviaan mm. pidentämällä silmäripsiä, suurentamalla silmiä ja vaihtamalla tukan väriä ja mallia. Kawaii! Ohjeet olivat vain japaniksi, joten ei tullut kokeiltua, mutta kyllä kopeissa tungosta riitti (kts kuvassa taaempi koppi):



Törmäsimme myös Tokyo Hard Rock Caféseen, jonne ei sisään saakka jaksettu, mutta käveltiin shopin läpi. Hello Kitty meets Hard Rock Café. Hmm, we're in Tokyo - what doesn't?



Nyt on jo sunnuntai ja kello alkaa olla 15.00. Lentomme Honoluluun lähtee Naritasta 19.00, joten tämän päivän Harajuku-seikkailuista kirjoitamme vasta kentällä. Palaamisiin Honolulusta!