lauantai 31. heinäkuuta 2010

Loppu lähenee...

Maanantaiaamu, aika jättää hyvästit Ameriikoille ja siirtyä takaisin Tokioon, ja siitä taas parin päivän päästä kotio. Tilattiin lentoa edeltävänä iltana hotellin respan avustuksella taksi seuraavaksi aamuksi, mutta taksin sijasta matka Waikikin hotellilta lentokentälle tehtiin juhlavasti limusiinilla. Limoilla ei liene päiväsaikaan ole kauheammin ajoja, joten nämäkin kulkupelit tienaavat lisätienestiä normaaleilla taksihommilla:





Lento lähti maanantaina aamupäivällä, ja seitsemän tunnin lennon jälkeen Tokioon saavuttuamme olimme menneet päivämäärärajan yli, ja olikin jo tiistai-iltapäivä. Maanantaimme jäi siis hyvinkin lyhkäiseksi.

Tokioon Shinjukuun saavuimme jossain neljän maissa iltapäivällä. Aikaa Tokion toiselle vierailulle jäi siis tuo tiistai-ilta sekä keskiviikko kokonaisuudessaan. Torstaiaamuna täytyisi taas lähteä aikaisin aamusta siirtymään Naritan lentokentälle. Päätimme pysyä tuon puolentoista päivän ajan ainoastaan Shinjukussa, koska siellä tuntui ennakkotietojen mukaan olevan valtavasti nähtävää, ja ensimmäisellä visiitillä emme käyneet siellä lainkaan.

Heitimme kamat hotellille ja lähdimme tutustumaan ympäristöön. Majapaikkamme sijaitsi reilun puolen kilometrin päässä Shinjukun juna- ja metroasemasta. Aseman läpi kulkee päivittäin reilut 3,5 miljoonaa matkustajaa ja tämä tekeekin siitä maailman vilkkaimman. Tunnelma oli kieltämättä hyvin muurahaispesämäinen. Shinjuku station ei taatusti ole klaustrofoobikon lempipaikkoja: matala katto yhdistettynä silmänkantamattomiin jatkuvaan ihmismereen ja noin +40 C lämpötilaan ei todellakaan ollut mikään miellyttävin yhdistelmä.



Loppuilta kuluikin sitten päättömän harhailun parissa. Kävimme mm. kartoittamassa lähiseudun shoppailumahdollisuuksia, seuraava päivä olisi nimittäin tarkoitus omistaa kauppojen kiertelylle, ja niitä kyllä tuntuikin Shinjukussa riittävän.

Paikallinen Stockan kello, Studio Alta:



Shinjuku Station ja ympäristöä:











Käytiin myös käppäilemässä Kabukichōssa, joka on paikallinen punaisten lyhtyjen alue. Ulospäin alue kuitenkin vaikutti melko hillityltä, mutta kulissien takana totuus on varmaan jotain muuta:





Löydettiin myös viihtyisä pikkukatusokkelo, joka piti sisällään kymmeniä pikkuruisia baareja ja ravintoloita vieri vieressä:





Halpaa ois ollu. No charge!:



Tähän päälle vielä illallinen Tengu-izakayassa ja sitten unille valmistautumaan reissun viimoseen päivään.

Lohisalaattia, friteerattua kanaa, raakaa tonnikalaa ja avokadoa, naudanlihasalaattia sekä sushia:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti