B&B-emäntämme olivat mitä kultaisimpia ja vastusteluistamme huolimatta olivat vääntäneet meille aamiaista jo reippaasti ennen seitsemää. Oli muuten aikamoiset aamiaiset tuolla: neljää eri sorttia muroja, guava- ja appelsiinimehua, tuoretta ananasta, babybanaaneja, vesimelonia, papaijaa, pähkinäsekoitusta, jotain luumuja, jugurttia, bageleita, kolmea eri sorttia juustoja, hilloja, muffinsseja, kuivakakkua, makkaraa, kahvia ja teetä. Olen varma että jotain vielä unohtui.. no, joka tapauksessa, lounasta ei Oahun-päivinä tarvittu.
Eilen oli vielä täysi päivä Oahulla. Pääsimme liikkeelle vähän jälkeen kymmenen aamulla ja ensimmäinen kohteemme oli Pearl Harbour.
Matkalla kohti Honolulun keskustaa, siitä ohi ja Pearl Harbouriin:
Niin matkaoppaat kuin emäntämmekin varoittelivat ryysiksestä ja paikalle saavuttuamme parkkipaikan etsiminen alkoikin tuntua jo epätoivoiselta. Puhtaalla tuurilla saimme jossain vaiheessa (ikuisuudelta tuntuneen ajan kierreltyämme) paikan melko läheltä sisäänkäyntiä. Turvamääräykset Pearl Harbourin nähtävyysalueella olivat tosi tiukat: minkäänlaista kassia tai pussia ei saanut olla mukana. Infotiskiltä saimme liput: lauttamme USS Arizona-laivan muistomerkille, joka on paikan "päänähtävyys", lähtisi kello 14. Eli vaikka lauttoja meni vartin välein, oli jono 2,5 tuntia... Vähän aikaa arvuuteltiin, jaksaako jäädä odottamaan, mutta päätettiin, että keksitään tekemistä.
Vaikka tuo USA:n sotahistoria onkin erittäin hyvin hallussa (not...) niin suunnattiin silti katsomaan vajaan puolen tunnin dokumenttifilmi Japanin hyökkäyksestä Pearl Harbouriin. Filmi oli hyvin tehty ja antoi kyllä erinomaisen kuvan siitä, mitä ja miten tällä paikalla tapahtui 7. joulukuuta 1941. Tosin varsin paatoksellisella ja isänmaallisella äänenpainolla kerrottuna. "Japanilaiset hyökkäsivät täysin varoittamatta ja yllättäen eikä meidän pojat ehtineet valmistautua lainkaan. xxxx miestä kuoli, perheet menettivät isänsä, vaimot miehensä ja lapset isänsä. SITTEN ME MENTIIN JA TUHOTTIIN, AMMUTTIIN JA UPOTETTIIN XXXX JAPANILAISLAIVAA JA -KONETTA, SIITÄS SAIVAT!". No, ei nyt ihan näillä sanakäänteillä, mutta sinne päin. Sotiminen on kyllä ihan pimeää hommaa.
Toinen vierailukohteemme Pearl Harbourissa oli sukellusvene USS Bowfin, joka selvisi sodasta vahingoittumatta. Sukellusvenevierailuun kuului ihan mielenkiintoinen audiokierros, jossa ko. sukellusveneen sodanaikainen kapteeni kertoi, millaista merten syvyyksissä oli seilata. Taas muistettiin tietenkin korostaa, montako japanilaista onnistuttiin tappamaan... Ahdasta oli, kuten seuraavista otoksista voi huomata:
Capitain Suominen:
Sukellusvenekierroksen jälkeen vedeltiin napaamme herkulliset beef-hodarit ja jätskiä.
Sitten olikin jo hujahtanut pari tuntia ja botskimme USS Arizona Memorialille lähti. Siltamainen Memorial on siis rakennettu poikittain Pearl Harbourin hyökkäyksessä uponneen USS Arizonan päälle. Laiva paloi ja upposi niin nopeasti, että 1177 miestä meni mukana. Osalle sotilaista laivan hylystä tuli myös hautapaikka, ruumiita ei koskaan nostettu. USS Arizonasta vuotaa edelleen, lähes 70 vuoden jälkeen, koko ajan öljyä. Tämähän on muotoiltu niin, että "laiva itkee miehiään". Kieltämättä oli kyllä friikkiä, kun muistomerkin vasemmalle sivulle pulpahteli jatkuvasti pieniä öljypisaroita.
Vaalea alue muistomerkkiä, alla tosiaan pötköttää sota-alus:
Memorialin sisältä:
Iskussa 7. joulukuuta 1941 kuolleiden nimet seinällä:
Mulla on joku ihan kamala kammo kaikkea vedenpinnan alla olevaa kohtaan. Ahdistus:
"Öljykyyneleet" ja muutama lei:
Ilmakuvassa näkyy laiva tosi hyvin:
USS Arizona ja Pearl Harbourin muut nähtävyydet; Bowfin, USS Missouri (laiva, joka selvisi samaisesta hyökkäyksestä ehjänä) sekä lentokonemuseo; ovat jenkeille pyhiä. Muistomerkillä käyminen oli kyllä näin turstinkin näkökulmasta aika harras kokemus ja amerikkalaisten tunteisiin pystyi kyllä eläytymään. Lähinnä kuitenkin hirvitti se ajatus sodan kamaluudesta. :-(
Kello oli hujahtanut jo kolmeen ja yksi LOST-kohde, The Othersien leiripaikka (se, jossa Walt ja Michael olivat vankeina), oli vielä löytämättä. Lähdimmekin ajelemaan takaisin saaren itäosaan. Netistä löytämämme reittiohje "pääkallopaikalle" ei ollut kaikkein yksityiskohtaisin, mutta LUULEMME, että olimme oikeassa paikassa Makapuu Pointilla saaren itäisimmässä kärjessä. Eipä siellä enää ollut kuin kivikasoja ja paikallista nuorisoa kesäretkellä, mutta otettiin nyt sitten niistä kivikasoista muutama kuva. Pitää kattella talven tullessa kotona kakkoskautta ja bongata silmä kovana tuttuja maisemia. LISÄYS: oikeaan mestaan satuttiin, tsekattiin internetin ihmemaailmasta asian laita just. Säästämme teidät silti kivikasojen kuvilta.
Parkkipaikalla meinattiin jäädä viereen laskeutuvan riippuliitäjän alle. Aikamoisia hurjapäitä nämä kaverit, tulivat alas ihan järjettömän korkeilta kallioilta:
Jatkettiin matkaa ajatuksena mennä uimaan Kailua Beachille, jossä käväisimme ekana iltapäivänä. Istuskelimmemkin beachilla hetken, mutta uiminen jäi kuitenkin väliin kun tajusimme, että jos haluaisimme nähdä auringonlaskun saaren toiselta puolelta, niin sinne pitäisi suunnata pian. Nokka siis kohti Puu Ualakaa State Parkkia ja hienoja näköaloja yli Honolulun:
Romanttisen auringonlaskun jälkeen teki mieli pizzaa. Annettiin navigaattorin hoitaa arvonta ja mäeltä alas ajaessamme olikin melkoinen pizzerioiden race, kun lähimmän pizzapaikan osoite vaihtui vähän väliä riippuen siitä, missä kohtaa mutkaista alamäkeä ajeltiin. Lopulta voittajaksi selvisi pizzeria yliopiston läheltä. Emme kuitenkaan ko. paikkaa navigaattorin antamasta osoitteesta löytäneet, joten suunnattiin kohti toiseksi lähinnä olevaa. Ennenkuin pääsimme sinne asti, kuvaan astui ns. "musta hevonen" eli sattumalta vastaan tullut "Boston Pizza". Paikka näytti melko kämäseltä, mutta ei annettu sen häiritä ja hyvä niin. Pizzat olivat VALTAVIA ja täytteitä sai valita puolet ja puolet. Vaikka molemmilla oli vain puolikas pizza, jouduttiin silti ottamaan molemmista puolikkaista vielä puolet mukaan. Huh! Huomaa jälleen aina toimiva vertailu ajokortin kanssa:
Illalla Toni pääsi vielä toimimaan handymanina ja korjaamaan jeesusteipillä majapaikkamme olohuoneen sermiä, joka oli kymmenen vuoden palveluksen jälkeen sanonut sopimuksensa irti. Olimme jo edellisenä iltana lyöneet siihen pari naulaa, mutta jeesusteippi osoittautui paremmaksi ratkaisuksi. Tästä hyvästä kiitolliset emäntämme antoivat meidän pestä luonaan tähän asti kertyneet pyykkimme.
Nukkumaan jo ennen yhtätoista, eli ihan hyvät yöunet tuli vedettyä. Nyt viimeistelen tätä merkintää koneessa, joka starttaa viiden minuutin kuluttua Kauaille. Pitääpä ruveta lukemaan Frommersista ja LP:stä, minne sitä oikein ollaan menossa. Palaamisiin!
- Laura
Muutama extrashot tältä aamulta:
Honolulun majapaikkamme aamunäkymät olivat ihan mukavat. Tässä kuva tältä aamulta, suoraan sängystä napattuna:
Oih, ja Oahun-automme rekkari, kuinkas muuten:
<3 <3 <3 :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti