Ensin piti kuitenkin palauttaa auto Kauain kentälle. Toni, aamuaurinko ja tyylikkäät tuplalasit:
Saarten väliset matkat olemme lentäneet Hawaiian Airlinesilla. Olin ajatellut, että koneensa ovat jotain pikku potkuriversioita, mutta menijöitä tuntuu olevan sen verran runsaasti, että ihan hyvän kokoisilla koneilla nämä lyhyet välimatkat on lennetty. Ovat olleet aina ihan täysiä.
Mauin lentokentällä ei turhaan ollut seiniä rakennettu. Ns. "ulkoilmakenttä". Mikäs näissä olosuhteissa...:
Mauilla oli vielä kosteampaa ja kuumempaa kuin Kauailla. Vaikka pilviä seilasi taivaalla, sadetta ei ollut näköpiirissä. Niinpä päätimme uhmata autovuokraamo Aviksen mahtikäskyä ja lähteä seikkailemaan Mauin länsipuolen ympäri. Kartassa siis lähtöpaikkana "kaulan" kohdalla oleva Kahului, siitä vasempaan pohjoisrantaa pitkin, länsipuolen ympäri ja alakautta takaisin. Majapaikkanamme Makawao saaren keskivaiheilla:
Avis tosiaan ilmoitti esitteensä kartassa, että tuota läntisen osan pohjoisrantaa ei saisi ajella. Tutkimme kirjain kirjaimelta allekirjoittamamme vuokraussopimuksen ja siinä ei asiasta mainittu sanallakaan. Esim. Kauailla sopparissa oli listattu muutama tie, joille ei saanut mennä. Kun kerran ei sopparissa kielletty niin mistäs me olisimme voineet tajuta asiaa heidän esitteensä kartasta katsoa! Seuraavan 30 mailin verran siis riitti mutkaa, mäkeä ja kapeita tienpätkiä:
Kovin oli vehreää ja vihreää. Maui, "The Island of Valleys":
Alla jälleen Oahulta tuttu Ford Focus:
Välillä meinasi käydä tie vähän ahtaaksi, kun tarpeeksi kapeassa kohdassa tuli joku vastaan. Pari kertaa jouduttiin jyrkänteen reunalla peruuttelemaan:
Aikamoista kinttupolkua... Ymmärrän kyllä, jos Avis ei välttämättä halua Roadside Assistance -joukkojaan tänne lähettää:
Keskellä ei mitään asui kuitenkin jälleen ainakin joku. Kahakuloa-kylän lehmiä ilmeisen pyhällä laitumella:
Kahakuloassa oli muutama kymmenen taloa. Useampikin turisti päivässä kuitenkin ilmeisesti kylän läpi ajaa, sillä myynnissä oli niin shave icea ("maustettua lunta") kuin banaanejakin.
Innokas banaaninmyyjä meinasi tulla ikkunasta sisään:
Söpö shave ice -koju:
Sinne jäi Kahakuloa. Maisemat ja kapoinen tie jatkuivat:
Jossain kohtaa rannikkoa oli jälleen blow hole, joka aaltojen rantaan iskeytyessä suihkusi vettä korkealle ilmaan. Kauailla näkemämme oli kuitenkin hienompi, koska sieltä kuului samalla se (legendan mukaan) liskon valitus.
Katsahdus Mauin länsikärjestä itään:
Mauin länsirannalla sijaitsee yksi saaren suurimmista (ellei suurin) turismin kehdoista, Lahaina. Mauin tapauksessa suurikin turistikeskittymä on kuitenkin ihan kohtuullinen, ei täällä oikein samaa "tämänkin on turismi pilannut" -fiilistä ole tullut kuin esim. Balin Kutassa. Meillä oli vielä aikaa ennen kuin pääsisimme tsekkaamaan sisään hotelliin, joten päätimme pysähtyä Lahainassa. Oikeastaan äkkipysähtyä, sillä jostain "Maui This Week" -esitteestä keksin, että vartin päästä Lahainan pienvenesatamasta lähtisi "Reefdancer"-niminen paatti, joka kuljettaisi läheiselle riutalle katsomaan fisuja ja muuta merielävää. Botski oli laivan ja sukellusveneen välimuoto, eli laivan alla oli ikkunoilla varustettu alempi osa, josta sitten sai tiirailla kalasia. Pienellä suljetun/ahtaan paikan kammolla varustettuna henkilönä en ehkä olisi ihan "oikeaan" sukellusveneeseen lähtenyt, mutta tämä oli ok:
Sukeltajat kävivät vielä pohjasta poimimassa kaikenmaailman turriaisia näytille:
Mauin länsirantaa Reefdancerilta kuvattuna:
Na Pali -rannikon reissulla Kauailla näimme merikilpikonnia veden pinnalla. Nyt näimme pinnan alla. Lasin läpi napsitut kuvat nyt ovat mitä ovat... Matkassa mukana oli myös opas, joka kertoili kalojen ja kilppareiden elämästä samalla kun kaverit kävi tuijottelemassa meitä tursteja ikkunasta:
Lahainassa jälleen:
Päivän pakolliset ruokakuvat. Aloha Mixed Plate -rantakahvila ("Paper plate meets million dollar view." - New York Times) on kuulu kookoskatkaravuistaan ja niitähän piti päästä maistamaan. Kyllähän nuo kelpasivat:
Pääruoaksi päätimme sitten testata oikein paikallisia herkkuja (vaihteluksi kaikille burgereille ja susheille, joita tällä matkalla on tullut vedeltyä). Tonin ruoka taaempana:
- Kalua Pig and Cabbage (pork cooked in Polynesian underground oven, imu)
- Lomi Lomi Salmon (salted salmon with tomatoes and green onions)
- Poi (staple Hawaiian starch made of steamed, mashed taro)
- Macaroni Salad (havaijilaisen lounaan perusainesosa)
- Rice ("two scoops rice" on havaijilaisen lounaan toinen perusaineosa)
- Haupia (creamy coconut pudding)
Ja meitin ruoka edessä:
- Shoyu Chicken (boneless light and dark meat chicken, oven baked in soy sauce marinade)
- Teriyaki Beef
- Mahi Mahi (local dolphinfish - huom! ei mitään tekemistä delfiinin kanssa!)
Hmm, kyllähän tuosta täyteen tuli, mutta olisi saanut olla hieman enemmän mausteita...
Lounaan jälkeen nokka kohti Makawaoa ja "Peace of Maui" -majoitusta. Joka siis paikan päällä osoittautui olevan nimeltään "God's Peace of Maui". Paikan emäntä Tammi on hieman uskovaisempaa sorttia, joka huoneessa on joku risti tai raamatunlause. Tosi mukava neljän pojan yksinhuoltajaäiti.
Tämä Mauin majapaikkamme ei ole bed & breakfast vaan ennemminkin "majatalo". Kompleksiin kuuluu lodgen kuusi huonetta sekä kaksi erillistä mökkiä. Lodgessa on lisäksi yhteinen keittiö, kolme vessaa ja kolme suihkua. Kiva kommuunifiilis, ollaan tutustuttu jo moniin kanssamatkailijoihin! Porukkaa on laidasta laitaan mm. saksalainen suurperhe (ovat kansoittaneet lodgen kuudesta huoneesta kolme) ja nelikymppinen surffarimies, joka on vakavan surffionnettomuuden jälkeen ensimmäistä kertaa taas laudalla.
Huoneemme:
Talossa on myös koira. Koiran nimi on Pili. Pilin nenä on ihan punainen, on kärvähtänyt auringossa varmaan sen tuhannen kertaa. Jos Pili olisi Suomessa ja nenä näyttäisi tuolta, veisin sen eläinlääkäriin. Täällä kai ihan normaalia... Paha kai se on koiralle nenään aurinkovoidettakaan laittaa ja toivoa, että se pysyisi siinä.
Kauppareissulla Foodlandissa. Tonin taivas. Ongelmallista täällä shoppailu: keksit myydään joko yksittäin tai megajumbohyperpaketeissa. Megajumbohyperpaketti maksaa tietysti saman verran kuin kaksi keksiä, mutta "en sais millään tuota syötyä" - Toni Suominen 17.7.2010. Rohkenen epäillä, mutta kauppaan jäi.
Näin. Parempi neuvoa, ettei tarvitse valittaa vanhentuneesta juustosta:
Jahas, tähän loppuikin ensimmäisen Maui-päivän kuvat. Illalla ajelimme kotia kohti kaikessa rauhassa. Oli jo pimeä, Toni ratissa. Yhtäkkiä näin, kun joku liikahti tien sivussa. Vaistomainen "Varo!" ja samassa Tonikin huomasi tien sivussa olevan lehmän. Mistä lie siihen ilmestynyt, mutta melkein jäi automme alle. Lehmä oli selvästi ihan pihalla että miten hän nyt tähän joutui - toivottavasti tajusi lähteä poispäin tieltä, ennen kuin joku kolhaisisi. Sanoimme Tammille asiasta kun tulimme kotiin (ajattelimme, että jos olisi vaikka voinut soittaa jollekin paikalliselle farmerille, että hae lehmäsi pois, jos haluat, että on vielä huomenna hengissä!), mutta aikaa oli kulunut kohtaamisesta jo sen verran, että ei siinä oikein sitten mitään voinut tehdä. Toivottavasti Tammi muisti ammuparkaa iltarukouksessaan!
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti